TURVE JA TURVEKATTILAT MAAILMALLE

 TURVE JA TURVEKATTILAT MAAILMALLE: Siinä yksi yhdistelmä millä Suomen kansantalouden tilanne paranee heti. Viluisia on maailma täynnä.

TURVE JA TURVEKATT

Turve – tuo suomalainen supervoima, jota emme muka tarvitse

Onhan se nyt selvää: Suomi, tuo maailman energiapolitiikan majakka ja moraalinen kompassi, pärjää mainiosti ilman turvetta. Meillehän riittää, että tuontienergia virtaa rajan yli kuin kevättulva, kunhan se on vain merkitty riittävän vihreäksi excelissä. Omavaraisuus? No, se on 1900-luvun jäänne, vähän kuin maalaisjärki tai Postin toimiva jakelu.

Turve, tuo kuivike-, kasvualusta- ja varavoimasankari, on monille kirosana. Silti jokainen hevos- ja kanalayrittäjä tietää: ilman turvetta eläimet kärsivät. Mutta totta kai voimme korvata sen — vaikka tuomalla kuiviketta Keski-Euroopasta rekka toisensa jälkeen. Sehän vasta ekologista onkin!

Ja kasvuturve? Kyllä suomalainen ruoantuotanto pärjää ilmankin. Kasvihuoneissa voi kasvattaa tomaatteja vaikka hyväntahtoisen optimismin voimalla.

Varavoima puolestaan on turpeen synkkä salaisuus. Se kun toimii silloin, kun aurinko ei paista ja tuuli ei puhalla — eli Suomessa marraskuusta huhtikuuhun. Mutta eihän sellaista tarvita.

Mutta kaikkein hienointa on, että turpeen vastustajat usein unohtavat kertoa, että turve on kotimaista. Se siis kasvaa tässä maassa, eikä siihen tarvita geopoliittisia ihmeitä, rahtilaivoja tai herran haltuun jääviä toimitusketjuja.

Turve on vähän kuin Suomen oma luonnonantibiootti: ei ehkä muodikasta, mutta toimii käytännössä.

Turve on kuin se talon vanha puuhella: ei näytä trendikkäässä sisustuslehdessä hyvältä, mutta kun myrsky katkaisee sähköt ja pakkanen puree, jokainen muistaa sen arvon.

Omavaraisuus ei ole muoti-ilmiö. Se on elinehto. Turpeen alasajo ei tee Suomesta ekologisempaa, mutta se tekee meistä riippuvaisempia — ja riippuvuus ei koskaan ole vihreää.

Ehkä olisi aika katsoa turvetta uudelleen. Ei romantisoiden, vaan realistisesti. Tarvitsemme energiaa, kuiviketta, kasvualustaa ja varavoimaa myös ensi talvena — ja sitä seuraavana.

Ja jos meillä kerran on oma resurssi, joka tähän kaikkeen pystyy, niin miksi ihmeessä se pitäisi haudata suolle?